10.10.2010 - 20:27
Minulla on viha-rakkaus -suhde sekä sinuun että elämään. Olen polttanut nekut pohjaan ja saanut itsellenikin palovamman. Makaan, tunnen kynttilöiden lämmön ja syksyn viileyden.
Minä tunnen sinut, siinä vieressäni. Tunnen sinut sydämessäni, missä sitten ikinä olenkaan. Katson sinua silmiin ja katoat. En tunne sinua, vaikka tiedän sinusta kaiken. Ajattelen sinua ja pulssini kohoaa. Ajattelen sinua ja haluan huutaa. Vihaan, vihaan VIHAAN sinua, rakkaani, tule tänne ja halaa.
Kosketan sinua, sinun pehmeää ihoasi. Olenko koskaan rakastanut näin? Hengitän sinua ja rauhoitun. Rukoilen, älä unohda minua. Älä unohda minua. Tarvitsen sinua. Tarvitsenko?
Olen hullu sinusta.
06.07.2010 - 00:29
Anteeksi etten taaskaan jaksa kirjoittaa puhtaaksi, kirjoitan vain suoraan..
Rikki. Rikki. Hajalla. Palasina lattialla. Kasvoilla hymy, nielee kyyneleitä. Nielee raivolla, ei tahdo näyttää. Kyyneleet puskevat läpi, rikkoo toisenkin, miksei voinut estää? Miksi piti antaa sen näkyä?
En jaksa olla mysteeri. Haluan olla avoin. Haluan purkaa koko sydämeni, koko mieleni ja kaiken kipuni ja onneni tähän. Levittää pöydälle ja käydä kaiken sen läpi, kaiken mitä sydämeen on tämän vuoden aikana kertynyt kun en ole saanut itkeä. Mutta kun sinä lähdit, kelle kertoisin? En jaksaisi yksin.. Vaan kun ei ole ketään.. Ei ole ystävää joka aidosti välittäisi, tietäisi ja näkisi miten sattuu, miten palavasti tahdon itkeä kaiken pois. Tai, yksi olisi, ehkä, mutten voi.. En tunne häntä, hän ei tunne minua, eikä se olisi oikein. Voi rakas, mikset voi kestää kyyneleitäni? Ei niihin kuole! Ne puhdistavat. Totta puhuen, nautin jokaisesta tipasta jonka silmäni nyt vuotavat.. Haluaisin vain jonkun joka kuuntelisi.. Ja pitäisi kiinni, eikä syyttäisi.
Olisi helpompaa elää yksin, niinkö? Minusta olisi helpompi olla elämättä ollenkaan. En selviäisi ilman sinua täällä, tai häntä. Miksi sanoit, että voisimme vielä tavata, kun et selvästi siihen olisi pystynyt? ÄLKÄÄ VALEHDELKO MINULLE! Koskaan. Edes suojellaksenne minua. Varsinkaan suojellaksenne.
Stella - Viimeisen kerran. Pelottavaa miten samaistun.
"ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti
ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta"
Haluan. Haluan, vaikka rakastan elämää. Haluan tuntea sen.. En tiedä haluanko kuolla vanhuuteen.. Tämä laulu, tämä on se, missä eläisin. Olen hullu. Sekaisin. Seonnut. Missä on lääkärini? Oh, kädessäni tietenkin! Kuningas alkoholi.
Haluan vain halauksen ystävältä... Onko se tosiaan liikaa vaadittu?
02.05.2010 - 17:58
Arvatkaa kuka on taas hukassa.. Voisin vaihtaa päätä jonkun kanssa, omani on liian arvaamaton minulle. Ehkä joku muu osaisi käyttää sitä paremmin? Eikö voisi olla kahta ulottuvuutta, enkö voisi jakaa tätä tämänhetkistä maata kahteen osaan, elää molemmissa omaa onnea? Toisaalta musta tuntuu että kerkesin innostua liikaa, tulkitsin väärin varomattomia sanoja. Voi miten haluaisin puhua, miten haluaisin keskustella tutustua ja ..
Miksi en osaa muuttaa ajatuksiani ja tunteitani sanoiksi? Taaskaan. Voi sinua, tahvoli, säälittävää ihmislasta. Etkö vieläkään osaa olla, melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen pääsi kanssa? Etkö vieläkään ole oppinut kohtelemaan mieltäsi oikein? Voi olet niin sekaisin, lapsi parka. Pah. Opi olemaan.
09.05.2009 - 16:18
DAD. Look at me straight to the eyes and tell me: why am I not allowed to love her?
I never saw you kiss my mom. Guess you didn't ever love her. Have you even felt love?
I don't know the answer. I don't know if you do either..
Still I would love to have your permission, that I can love and be happy, even if the one I love is a girl.
12.11.2008 - 00:11
Siitä ei ole kauan kun sain ystäväni takaisin. Tällä kertaa tosin kaverina. Ainakin toistaiseksi. Olin pitkän aikaa murtunut tämän ihmisen puuttumisesta elämästäni.
Nyt menetin toisen. "Älä ota minuun mitään yhteyttä. En ilmoita sinulle enää mitään." Tämä oli viesti. Ystävällisessä sävyssä tosin, yhteisymmärryksen vallassa, vailla riitaa. Siitä huolimatta se sattuu. Inhoan hyvästejä. Inhoan lopullisia päätöksiä. Lopullisia katkoksia yhteydenpitoon. Mitään riitaa ei ollut. Mitään suurta käännekohtaa. Se vain loppui. Kyllä, syy on olemassa. Kyllä, me molemmat tiedämme sen. Kyllä, minä ymmärrän. Mutta se sattuu. Tottakai se sattuu, jos ei sattuisi, koko tuttavuudellamme ei olisi ollut koskaan mitään merkitystä. Anteeksi, ettei minulla ole vastauksia, anteeksi etten näe tulevaan. Toivon silti, että tiedät olevasi minulle tärkeä, ja että tiedät, että tulen kaipaamaan sinua. Tulen kaipaamaan sinua paljon. Sinussa on joitakin piirteitä, joitakin ominaisuuksia, mitä en kenestäkään muusta löydä. Toistaiseksi. Sinä olet ihminen, johon voi turvautua kun kukaan muu ei ymmärrä. Voin lähes aina luottaa siihen että sinä ymmärrät. Tai. Ymmärsit.
Tahtomattani joudun hyvästelemään hyviä ystäviäni, hyviä ihmisiä. Joudun luopumaan liian monista hyvistä sieluista. Joskus se on omaa syytäni, omista virheistäni johtuen. Joskus se on heidän syytään. Joskus meidän molempien. Joskus ei ehkä ole syytä. Joka kerran se sattuu, se sattuu niin kovaa.
Miksi juuri nyt? Miksei aiemmin, silloin kun en muistanut kuinka itketään? Tai myöhemmin. Kun olen nostanut itseni ylös.
15.07.2008 - 01:42
Sinä. Sinä olet se piste. Se pieni piste, joka on koko elämäni. Se piste jota tavoittelen. Jonka vuoksi valehtelen. Valehtelen sinulle, valehtelen itselleni. Jotta säästyisin. Säästyisin tuskalta. Siltä tuskalta jonka tieto toisi. Tiedon siitä etten eläkkään täydellistä elämää. Ettemme ole täydellisiä, täydellisessä pumpulinpehmeässä maailmassa. Valehtelen. Valehtelen ennen kaikkea itselleni. En tahdo tietää totuutta. Riitelemme. Riitelemme aina vaan. Mutta en tahdo ymmärtää sitä. Jos ymmärtäisin sen, tajuaisin, ettei tämä suhde olekkaan täydellinen. Ettei se välttämättä kestäkkään ajasta ikuisuuteen. Ettet sinä kestä riitoja. Etten minä kestä. Me emme kestä. Riitoja. Railoja välillämme. Välillämme sekä itsessämme. Meihin sattuu, kun huomaamme, ettemme olekkaan täydellisiä. Välillemme tulee paljon pahaa. Tuskaa. Tietoa. Emme kestä sitä. En tahdo tietää, käsittää sitä, että jokainen riita syventää kuiluja välissämme. Voi mistä löytyisi ratkaisu? Sementti, jolla täyttää railot.. Sitä me tarvitsisimme. Sementtiä. Sillä täyttäisimme pahat jäljet meissä. Merkit tuskasta ja kivusta. Niistä me molemmat kärsimme. Meidän pitäsi puhua. Mutta emme osaa. Emme vain osaa. Tiedämme, ettemme ole täydellisiä, valmiiksi pakattuja Barbeja, jotka elävät täydellistä, hohdokasta elämää vaaleanpunaisessa talossa, puudelin ja täydellisen miehen kanssa. Olemme epätäydellisiä, pieniä likatahroja. Olemme saastaa, täydellistä saastaa. Saastaa joka pilaa kaiken täydellisen. Me tavoittelemme täydellisyyttä, tiesitkös? Me tahdomme elää helppoa elämää, ilman ongelmia ja suruja. Mutta jos elämä olisi täydellistä, se ei olisi ollenkaan jännittävää. Se olisi tasapaksua mössöä, jossa ei ole mitään järkeä. Ei olisi syytä elää, kun mitään ei tapahtuisi. Ei olisi mitään järkeä.
Kaksi siideritölkkiä. Ensivilkaisulla ne näyttävät kovin samanlaisilta. Siltä ne maistuivatkin. Samalta. Eivät ne sitä silti olleet.
23.06.2008 - 14:01
Vielä kolmekymmentäseitsemän tuntia. Kolmekymmentäseitsemän kipeää, odottavaa tuntia. Vasta silloin näkisin taas kasvosi, tuntisin ihosi. Vasta silloin voisin hukkua tuoksuusi, pehmeään kosketukseesi vajota. Voisinko nukkua noiden tuntien yli? Nähdä suloista unta kasvoistasi, tuntea suolaisen sateen ihollani. Ikuisesti ikävöiden, odottaen, nukkuisin.
Kaipuun tuskasta kuitenkin irvistäisin. Painajaisia nähden huutaisin nimeäsi myrskyävässä yössä, yhä edelleen odottaen. Tuska sisälläni paisuu, se saa mieleni myrskyämään. Nostattaa pilvetkin taivaalle, rumasti ukkosta kutsuen. Nostattaa jumalat karkottavan mysrkyn, tuskani, tuolle eilen vielä niin kirkkaalle taivaalle. Myrsykytuuli huutaa nimeäsi, kaivaten, kuin myrskyä edeltävä tyyni ukkosta kaipaa. Kanssasi niin onnellinen sielu saa yksinäisyydessään Sään Herratkin kavahtamaan. Kuinka rakkaus onkaan niin voimakas ja voimaton. Kaipaus sinuun saa myrskynkin nousemaan ja auringon väistämään. Miten maailma voi olla niin kovin julma. Ei se sääli pientä kärsivää sielua, vaikka se kuinka kapinoi, nousten maailmaa vastaan, kaiken voimansa rakkauden vuoksi antaen. Vaan kukapa sen tuskan näkisi, kuka voisi huomata, että tuo pieni sielu kutsui kaikkia vavisuttavan myrskyn oman tuskansa huudolla, rakkaansa kaipuulla. Hän tuhoaa kaiken tieltään, jatkaa tuhoaan niin kauan, kunnes pääsee rakkautensa luokse. Vasta silloin voi myrsky laantua. Vasta silloin voivat heinäpellot ja betonimajat pelastua jo lähes varmalta tuholtaan.
23.06.2008 - 13:35
en pysty vastaamaan kun sie lamautat minut täysin.
en pysty kertomaan. sinun ääni ja se tapa millä kerrot asioita ja ne asiat mitä kerrot.. ne vie minulta järjen. ne lamauttaa minut. en pysty vastaamaan vaikka kuinka yritän. anteeksi siitä.
silti minä tunnen, mie tunnen ihan hirveesti asioita. enemmän kuin aikoihin. jos tietäisin miten itketään, itkisin. itkisin onnesta, ilosta, rakkaudesta, ikävästä.. nämä sanat eivät ole suuria, eivätkä ne kuulosta painavilta. en saa näitä sanoja riittämään, jotta ne kertoisivat kaiken sen, mitä tunnen. anteeksi siitä.
minä rakastan sinua, oikeasti.
23.06.2008 - 12:59
sata tuntia, sata tuhatta metriä, hetki hetkeltä tuskaisimpina huutavat nimeäsi. kaivaten, kärsien, ikuisesti odottaen tahtovat vain kulua pois, kadota välistämme, kuihtua jonnekkin, johdattaen minut taas luoksesi. tahtovat tuskan pois, eivät enää jaksaisi huutaa kärsimystään, eivät kipuansa valittaa. vaan ne eivät katoa, eivät vielä, eivät vielä aikoihin. jokin tahtoo odotuttaa meitä, tahtoo jatkaa tuskaa, joka sisimmässäni kaivertaa mieltäni, vie elämänhaluani, imee sieluni voimaa pois. lannistava kipu vain jatkaa työtään, saa siitä palkkaa, kuin loisena minussa se viipyy, ei katoa minnekkään, vaikka kuinka huutaa ja rukoilee, mene pois, katoa, älä minuun jää, minä kuihdun jo pian pois.
|
Kirjoittaja
Ajatuksia jostakin tahvolin pään sisästä. Kovin kiintoisaa, tai sitten ei.
tahvoli
Tahvoli on parikymppinen elämään opetteleva naisen alku. Kuuleman mukaan tahvoli ajattelee liikaa ja liian suuria asioita. Omasta mielestään lähinnä outoja asioita. Tahvoli haluaa kertoa teillekkin. Olkaa hyvä.
|
