maanantai, 23. kesäkuu 2008
muisteluja.
tuo ilma tuo mieleeni sen kesän. lämmin ilma, mutta ei ollenkaan kuuma.
aurinko aina laski kun pääsin sinne. me istuttiin siellä monet tunnit.
monet yöt. me vaan puhuttiin. me puhuttiin kaikesta. me puhuttiin
jumalasta ja nähtiin ufoja. me nähtiin kauniita öitä. me pystyttiin
puhumaan lähes kaikesta. mitään ajatusta ei torjuttu suoraan. me
arvostettiin rehellisyyttä. muistatko? ei, ei rakkautta, mutta
välittämistä. niinhän se oli heti alussa. mä aina arvostin sun kykyä
olla rehellinen. se rehellisyys ei satuttanu kumpaakaan. se oli vaan
fakta. sä sanoit suoraan jos joku mun ajatus oli sun mielestä typerä
tai epärealistinen, mutta silti sä hyväksyit ne ajatukset. sä ajattelit
niitä ja muodostit omat mielipiteet, mutta ikinä sä et tyrmänny niitä
täysin. ilma oli aina raikas ja sellanen utunen. muistatko sen
sumuseinän? se näytti oudolta. pelkkää valkosta jokapuolella.
muistatko, kuinka me aina pelättiin kaikkea? meitä pelotti niin monet
hahmot ja valot ja ajatukset. kato, tuo juttu näyttää ihan möröltä.
oliko se helinä-keiju siinä puussa jonka näit? minä en ikinä tajunnu
sitä. enkä vieläkään tajua mitä kaikkea me puhuttiin, miten me saatiin
aika kulumaan pelkällä puheella. ei me taidettu paljon mitään järkevää
ees puhua.. minä en muista enää. me oltiin samalla aaltopituudella
aina. joskus mä toivon että olisit vielä se sama ihminen. että voisin
miettiä sun kanssa mikä on elämän tarkotus ja pohtia miten
maailmankaikkeus muodostuu ja miten joskus kuvittelen mitä jossain
pienessä mailmassa tapahtuu kaikkea.. voisit kertoa mulle, miksi me
ollaan täällä. ja selittää miksi elämä on syntynyt. mitä sulle tapahtu?
ei, en halua enää tutustua suhun, sä olet muuttunu liikaa. en tiedä
mitä sulle tapahtu. se oli se kesä. se oli hyvä kesä. mie muistelen
sitä kyllä, vielä monet kerrat minä muistelen sitä. lupaan sen.
Kommentit