Jotenkin sitä on taas niin hukassa. Oikeestaan tuntuu etten muualla ookkaan ollu enää vuosiin. Tavallaan välillä on niitä hetkiä kun tuntuu että nyt mä oon onnellinen, nyt mä teen sitä mitä mun pitää. (Kukahan teistä arvais millaisia hetkiä ne on?) Mä kaipaan nykyään aina jotain.. Jotain muuta. Mitä vain, oikeestaan. Oon aina hetken onnellinen, sit mä turrun. Vaikka elämä olis päällisin puolin kuinka hyvin ja kuinka täydellistä niin siitä aina puuttuu se jokin. Ehkä mua vaan ei oo luotu pysyviin ihmissuhteisiin? Tai sitten oon vaan yhtälailla hukassa niinkuin kuka tahansa muukin nuori joka ei oo vielä varma mitä pitää elämässä tehdä.. Silti nytkin musta tuntuu että mä vaan esitän jotain mitä mä en oo. Miten mä voisin olla aito jos mitään mitä mä teen ei arvosteta, kunnioiteta eikä edes hyväksytä? Hah, voi jos sitä vois vaan olla aito ja vapaa, mutta ei tarvis silti menettää sitä rakkautta. Minkä takia ihmissuhteissa ei koskaan voi olla täysin rehellinen? Jos olis joka asiassa OIKEESTI aito ja sanois mitä oikeesti ajattelee niin eihän siitä pirulauta tulis mitään. Kumpikin olis kokoajan vihanen "miten sä voit sanoo noin, miten sä voit olla noin julma, et voi vittu olla tosissas". Kyl mä vittu voin. Ja näköjään säkin voit.

Mutta jos mun suurin unelma (siis kissanpennun lisäksi) on maalata ja piirtää ja kirjottaa .. Ja se miten mä rakastan sitä. ..Jos se ihminen kenen kanssa mun pitäis jakaa puolet sydämestä ei arvosta eikä ymmärrä sitä, niin miten helvetissä mä voisin olla onnellinen. (mie muuten todella toivon ettei kyseinen henkilö satu koskaan tätä lukemaan) Ja se miten mä kaipaan omaa aikaa. Näitä omia hetkiä jotka täyttyy musiikista, kahvista ja kynästä ja paperista, tietokoneesta ja todellisesta onnesta. Näitä on liian vähän. Joo tietokone kuuluu mun onneen, oon huono! Ei se mitään.

..Oon miettiny. Oon aina vitun laiska. Oon maassa, en jaksa mitään. Sit kun tapahtuu jotain sellasta kun kunnon sähkökatko, vesivahinko tai myrsky joka riepottaa puita, ukkonen joka helistää ikkunoita tai mitä tahansa muuta katastrofaalista .. Sit musta tuntuu että JES nyt tapahtuu jotain vitun siistiä! Sellasta että nyt mä elän. Sillon kun vois sanoo että kohta en ehkä elä (en oo oikeesti kokenu mitää sellasta ikinä mut kuitenki) niin sit mie kunnolla vasta elän. Hä. Ohhoh. Kuitenki, jos se olis näin niin eiköhän se selittäis senkin miksen oo onnellinen tasapaksussa tavallisessa hoidetaan kotia -parisuhteessa. Toisaalta eipä sitä jaksais jatkuvaa tappelua vittuilua tai maailman ympäri juoksemistakaan. Välillä pitäis olla kyllä jotain säpinää.. Tänä vuonna hyppään sen benjin...