Mitä on olla onnellinen?
Moni pitää onnellisuutta tilana, jolloin kaikki on hyvin, ei ole mitään murehdittavaa ja mieli vain pursuaa iloa. Onnellisuutta.
Onnellisuus käsitteenä on täysin harhaanjohtava. Onnellisuutta pidetään tavoiteltavana olotilana. Sinä elämän huippukohtana. Sinä, jota kaikkien tulisi tavoitella.
 Totuus kuitenkin on, että onnellisuus pitkäkestoisena tilana on mahdoton saavuttaa. Ihminen tavoittelee aina vain parempaa. Vaikka kaikki olisi hyvin, on aina saatava jotakin enemmän. Jotakin suurempaa. Jotakin parempaa. Vaikka olisi jo kaikki. Kumppani, jonka kanssa on hyvä olla, ystäviä, joiden kanssa voi iloita, nauraa ja jakaa kaiken, olisi rahaakin, olisi terve, olisi lapsia ja vanhemmatkin elossa, työt sujuisivat hyvin. Silti, elämästä puuttuu se jokin. Sen voi ajan kulessa todeta. Kaikki tavoiteltavissa oleva on olemassa, mutta jokin puuttuu silti. Epävarmuus, vaaratilanteet, jännitys. Suru. Kaikki tämä puuttuu. Vaikka sitä ei tulekkaan usein ajatelleeksi, ihminen tarvitsee näitä.
 Tosiasiassa se tila, jota ihmisen tulisi tavoitella, on tyytyväisyys. Laimea tyytyväisyys elämään. Ei onnellisuus. Tyytyväisyys on se, johon kuuluvat aika ajoin myöskin alamäet ja surullisuuden tunne, siedettävissä rajoin.

Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta totuus on, ettei ihmistä ole luotu olemaan onnellinen.