sata tuntia, sata tuhatta metriä, hetki hetkeltä tuskaisimpina huutavat nimeäsi. kaivaten, kärsien, ikuisesti odottaen tahtovat vain kulua pois, kadota välistämme, kuihtua jonnekkin, johdattaen minut taas luoksesi. tahtovat tuskan pois, eivät enää jaksaisi huutaa kärsimystään, eivät kipuansa valittaa. vaan ne eivät katoa, eivät vielä, eivät vielä aikoihin. jokin tahtoo odotuttaa meitä, tahtoo jatkaa tuskaa, joka sisimmässäni kaivertaa mieltäni, vie elämänhaluani, imee sieluni voimaa pois. lannistava kipu vain jatkaa työtään, saa siitä palkkaa, kuin loisena minussa se viipyy, ei katoa minnekkään, vaikka kuinka huutaa ja rukoilee, mene pois, katoa, älä minuun jää, minä kuihdun jo pian pois.